Tunteet ja epäonnistumisen taito suorituskyvyn kehittämisen ytimessä
Tässä blogissa pohdimme sitä, mikä merkitys tunteilla on, kun haluamme suoriutua hyvin – voimmeko tunteiden avulla jopa parantaa suorituskykyämme? Pureudumme erityisesti sellaisiin epämukaviin tilanteisiin (ja tunteisiin), kun asiat eivät mene toivotusti.
Tunteet ovat viestejä tilanteestamme
Tunteet kuuluvat ihmisyyteen erottamattomasti ja olennaisesti. Ilman tunteita meillä ei olisi innostavia tai inhottavia asioita, vaan kaikki tilanteet ja kokemukset olisivat tasaisen samanlaisia. Tunteet viestivät meille, millaisessa tilanteessa olemme ja mitä nuo tilanteet meille merkitsevät. Ilman tunteita ei olisi toimivaa arvomaailmaa eikä myöskään moraalikäsitystä. Ilman tunteita emme selviäisi hengissä.
Tunteet tuntuvat kehossamme. Kokemamme tunteet voivat olla miellyttäviä, epämiellyttäviä ja kaikkea siltä väliltä. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että tunteet eivät jakaudu hyviin ja huonoihin, oikeisiin ja vääriin tai arkikielessä usein käytettyihin ”positiivisiin” ja ”negatiivisiin”. Usein tämä on käänteentekevä oivallus niin oman hyvinvoinnin kuin myös suorituskyvyn kannalta: mikään tunne ei itsessään ole väärä, eikä ikävältäkään tuntuvasta tunteesta tarvitse päästä eroon pysyvästi. Monesti epämiellyttävän tunteen voimakkuus lievittyy nopeammin, jos voimme aidosti hyväksyä ja sallia sen – niin itselle kuin toiselle.
Miten tunteet liittyvät omaan alaasi ja omiin tai tiimisi suorituksiin? Mikä merkitys tunteilla ja tunnetaidoilla on työympäristössäsi?
Onko oman tai tiimisi suoriutumisen kannalta todennäköistä, että juuri tietyt tunteet voisivat olla hyödyllisiä, jotta suoriutuminen ja hyvinvointi sujuvat pitkällä tähtäimellä menestyksekkäästi? Vai ajatteletko, että jokaisella yksilöllä on oma tunnerepertuaarinsa, jolla hän suoriutuu optimaalisesti ja voi hyvin?
Entä onko alallasi tai työympäristössäsi joitain tunteita, joita ei saisi kokea?
Tunteet suorituskyvyn tukena vai sitä estämässä?
Tunteet vaikuttavat suorituskykyymme monella tavalla. Niillä on vaikutusta motivaatioon, kehon toimintavalmiuteen eli vireystilaan, aistihavaintoihin ja keskittymiseen, päätöksentekoon sekä muistin toimintaan. Tunnetaitoja harjoittelemalla saamme tunteistamme turvallisia ja tukevia liittolaisia sen sijaan, että ne hyppäisivät hallitsematta kuskin paikalle.
Kun haluamme kehittää suorituskykyämme kohti omaa maksimiamme – ja mahdollisesti vielä mittelöidä muita vastaan – joudumme välttämättä suostumaan paineelle ja sen mukanaan tuomille monille tunteille. Ja kun suostumme paineelle, joudumme ottamaan vastaan myös mahdollisuuden epäonnistua. On haluttava astua esiin ja yrittää silläkin uhalla, että joutuu kokemaan vaikeita, joskus kivuliaitakin tunteita, joita epäonnistumiset tuovat tullessaan. Hyvä uutinen kuitenkin on, että kun tietää selviävänsä tunteidensa kanssa, niin paine asettuu tasolle, jota on mahdollista sietää. Ihminen ei ole kone, ja siksipä onnistuminen ei tule pakottamalla, eikä oikein päättämälläkään. Viisaampaa on suostua epäonnistumisen mahdollisuudelle, jolloin voi vapautua antamaan kaikkensa.
Perusta epäonnistumisten kohtaamiseen valetaan jo lapsuudessa
Olen epäonnistunut 9000 heitossa. Olen hävinnyt 300 ottelua. 26 kertaa minulle on annettu ratkaiseva rooli ottelun kääntämisessä voitoksi, ja olen epäonnistunut siinä. Olen epäonnistunut yhä uudelleen ja uudelleen. Ja siksi menestyn.
– Michael Jordan
Miten virheisiin ja epäonnistumisiin on suhtauduttu omassa lapsuudenkodissasi? Kun mokasit, saitko osaksesi lannistavia moitteita vai kenties rohkaisevaa kannustusta yrittää uudestaan? Saitko mallin siitä, että epäonnistuminenkin kuuluu elämään, että aikuisetkin mokaavat? Onko sinulle tarjottu lohdun lisäksi toisia näkökulmia pettymysten äärellä? Tai kerrottu esimerkkejä siitä, kuinka menestyjät ovat menestyjiä juuri siksi, että ovat epäonnistuneet yhä uudestaan? Vai onko ehkä menty vaativuudessa niin pitkälle, että sait osaksesi arvostusta, ihailua ja kannustusta vain silloin, kun onnistuit erinomaisesti? Tällainen vuorovaikutus on omiaan vahvistamaan epäonnistumisen pelkoa – uhattuna kun on koko ihmisarvo. Kun epäonnistumiset ja pettymykset nähdään hyödyllisinä oppimiskokemuksina eikä merkkeinä huonoudesta, ihminen rohkaistuu yrittämään ja ponnistelemaan oppimisensa ja kehittymisensä eteen.
Mitä mieltä olet omista virheistäsi? Miten suhtaudut toisten virheisiin? Miten oma tai toisen virhe näkyy kehosi kielessä, kuten ilmeissä, eleissä, äänensävyissä tai asennoissa? Onko suhtautumisesi erilaista eri tilanteissa tai ympäristöissä, joissa toimit?
Ilmapiirillä on ratkaiseva merkitys epäonnistumisen käsittelyssä
Suostuminen epäonnistumiselle ei tarkoita sitä, että tulisi mennä tilanteisiin, joissa välttämättä epäonnistuu. Meillä kaikilla on suorastaan velvollisuus huolehtia siitä, että tavoitteita lasketaan tasolle, joka vastaa osaamista. Näin paine ei kasva yli sietokyvyn ja työskentely on psyykkisesti turvallista. Kannustava ja virheet aidosti salliva ilmapiiri on epäonnistumisen sietämisen ja paineensäätelyn perusta ja tärkein työkalu. Urheilijat, jotka ovat kohdanneet kannustavaa vuorovaikutusta, käyttävät enemmän myönteistä, suorituskykyä tukevaa itsepuhetta. Rankaisevaa ja alistavaa vuorovaikutusta kohdanneet urheilijat puolestaan käyttävät enemmän kielteistä itsepuhetta (Zourbanos, 2010). Vuorovaikutus siis vaikuttaa paitsi suoritukseen myös siihen, miten ihminen ajattelee. Kun jaksaa harjoitella ahkerasti ja uskaltaa yrittää yhä vaikeampia asioita, virheen mahdollisuus laskee.
Jokainen epäonnistuminen kätkee sisälleen tärkeää tietoa siitä, mitä vielä tulee harjoitella tai huomioida. Kasvun asenteen mukaisesti voisimme jopa ajatella, että on vain onnistumista ja oppimista. Kykyä hyödyntää epäonnistumisia olennaisina informaation lähteinä kutsumme epäonnistumisen taidoksi – ja sitä voi harjoitella esimerkiksi alla olevan tehtävän avulla. Tällainen ajatusprosessi useimmiten lievittää myös vaikeita tunteita.
Valitse jokin epäonnistunut tilanne tai huono suorituksesi, jonka vielä muistat. Minkälaisia tunteita tapahtuneeseen liittyi silloin, kun se tapahtui? Minkälaisia tunteita koet nyt, kun aikaa on kulunut? Mitä hyvää tuossa huonossa suorituksessa tai epäonnistuneessa tilanteessa kuitenkin oli? Mitä olet oppinut tuosta tapahtuneesta asiasta? Mitä hyötyä tapahtuneesta on ollut? Mitä olet tehnyt tai teet, jotta saat kaiken opin käyttöön tapahtuneesta? Harjoitteletko tai teetkö jotain eri tavoin? Mitä sanoisit toiselle ihmiselle, jolle olisi käynyt samoin, kun haluat kannustaa häntä suhtautumaan epäonnistumisiin luonnollisina oppimisen kokemuksina?
Lopulta on myös tärkeää muistaa, että ihminen ei ole yhtä kuin tunteensa. Kuulostaako lausahdus ”Olen sellainen jännittäjä, pääni ei ikinä kestä tiukassa paikassa” tutulta? Tällainen narratiivi on oiva esimerkki siitä, miten helposti määrittelemme itsemme, muut ja mahdollisuutemme onnistua kokemiemme tunteiden perusteella. Sen sijaan, että kyseinen ihminen olisi jännittäjä, jonka pää ei ikinä kestä, voimme auttaa häntä suoriutumaan sanoittamalla, että hän ymmärrettävästi haastavassa tai tärkeässä paikassa kokee jännityksen tunnetta, joka tulee ja menee. Näin tunteesta ei tule isompaa kuin se on, ja pystymme harjoittelemaan keinoja myös voimakkaan jännityksen säätelyyn.
Lähteet
- Zourbanos, N., Hatzigeorgiadis, A., Tsiakaras, N., Chroni, S. & Theodorakis, Y. (2010). A multimethod examination of the relationship between coaching behavior and athletes’ inherent self-talk. Journal of Sport and Exercise Psychology, 32, 764–785.
- Dweck, C. S. (2006). Mindset: The new Psychology of success. New York: Vallantine Books.
