Yleisesti omaksutun yksilökeskeisen (kartesiolaisen) näkemyksen kautta on vaikea nähdä, miksi tiimejä tulee tarkastella suhteistetusta näkökulmasta. Eikö riitä, että todetaan tiimin jäsenien olevan suhteessa muihin tiimin jäseniin? Voiko suhteistettu näkemys tuoda jotakin uutta, sillä eikö ole niin, että kukin yksilö ajattelee ja toimii niin, kuin oman asiantuntemuksensa mukaan parhaaksi näkee? Eikös tieto ole objektiivisesti olemassa ja eikös tiimin pitäisi etsiä tätä oikeaa tietoa ja unohtaa kaikki muu haihattelu?
Yksilöllisessä näkökulmassa yksilö mielletään ajattelevaksi subjektiksi, joka on muista erillinen. Lisäksi tehdään ero mielen ja kehon, toisin sanoen itsen ja maailman välille. Näin ollen ajatellaan, että tieto on kunkin yksilön mielen sopukoissa. Lisäksi ajatellaan, että jossakin on olemassa objektiivinen, oikea tieto ja että joillakin on parempi ote tuosta tiedosta kuin toisilla.
Suhteistetussa näkökulmassa korostetaan tiedon sosiaalisesti rakentunutta (konstruoitunutta) luonnetta. Tällöin nähdään myös, että tieto rakentuu erilaisiksi erilaisissa konteksteissa. Kun tiedon rakentuminen on sosiaalinen prosessi, siihen vaikuttavat muun muassa ne arvostukset ja voimasuhteet, joita yhteisössä on. Tästä seuraa, että tietoon liittyy aina myös merkityksiä ja tiedon muokkaamisen ohella muokataan samalla merkityksiä. Toisin sanoen merkittävinä pidettyihin asioihin (tapahtumiin, ongelmiin yms.) pyritään koostamaan vastauksia (ajattelu- ja toimintamalleja), joiden toistamista aletaan pitää tietona. Eri konteksteissa on voitu erilaisia asioita pitää merkittävinä ja siksi samaa työtä tekevillä ihmisillä, voi olla hyvinkin erilaisia näkemyksiä työskentelyn kohteena olevasta ongelmasta ja siihen liittyvästä tiedosta.
Samanarvoisissa ihmissuhteissa tiimin jäsenet voivat avoimella tavalla sanoittaa omia kokemuksiaan toisten käyttöön.
Suhteistetussa näkökulmassa korostuu arjen tieto (fronesis). Arjen tieto on sitä syvällistä, kokemuksellista tietoa, jota toimijat ovat saneet jonkin asian parissa pitkään työskennellessään. Tämä rikas, syvällinen ja tiheä kokemusvarasto ohjaa asiantuntemusta omaavan henkilön työskentelyä. Tätä useiden vuosien aikana syntynyttä kokemusvarastoa on mahdotonta siirtää yleisiksi malleiksi tai lainalaisuuksiksi. Arjen tietoon perehtyminen vaatii omaehtoista paneutumista kyseiseen asiaan ja työskentelyä sen parissa sekä kokeneempien nöyrää kuuntelua.
Kun useat ihmiset, jotka ovat kokeneita arjen osaajia vaihtavat mielipiteitään jonkin ongelman ratkaisemiseksi, saadaan paras mahdollinen tieto siitä, miten ongelma voidaan ratkaista. Tietoa siis synnytetään vuorovaikutuksessa, jossa kellään ei alun perin ole oikeaa näkemystä, vaan tieto tuotetaan yhdessä monia todellisuuksia omaavien ihmisten välillä. Vuorovaikutuksessa vaihdetaan paitsi sisällöllisiä ja prosessuaalisia näkemyksiä myös näkemyksiä siitä, mikä on merkittävää. Toisin sanoen vuorovaikutuksessa liitetään yhteen sisällöllisiä, menettelytavallisia ja arvostuksellisia seikkoja. Tiettyyn ongelmaan löydetty vastaus muuntuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa rakennettua tietoa käytäntöön sovellettaessa osaksi asiantuntijoiden arjen tietovarastoa (fronesista).
Epäsymmetriset suhteet esihenkilön – alaisten välillä estävät todella avoimen ja aidon tiedonvaihdon. Tästä syystä tiimi, jossa suhteet tiimin jäsenten ja heidän esihenkilönsä välillä ovat epäsymmetrisiä, on pakotettu käyttämään yleistä tietoa ongelmia ratkoessaan. Parhaimmillaan esihenkilökeskeisessä tiimissä voidaan käyttää kunkin yksilön omaksumaa arjen tietoa hyväksi, mutta ei kyetä aidosti luomaan uutta arjen kokemusvarastoa. Esihenkilökeskeinen tiimi siis menettää vuorovaikutuksellisen vahvuutensa, vaikka esihenkilöt kuinka patistaisivat tiimiä pitämään keskinäisiä palavereja tai itse vetäisi noita palavereja.
Tieto ja valta
Suhteistetusta näkökulmasta tarkasteltuna tieto ja valta liittyvät positiivisella tavalla toisiinsa. Tieto ja valta tuottavat toisiaan. Uutta arjen tietovarastoa rakentaneet henkilöt voimaantuvat ja voimaantuneet henkilöt konstruoivat innolla uutta tietoa.
Samanarvoisissa ihmissuhteissa tiimin jäsenet voivat avoimella tavalla sanoittaa omia kokemuksiaan toisten käyttöön. Psykologisesti turvallisessa ympäristössä he uskaltavat puhua myös arveluttavista ja kielteisistä kokemuksistaan, jotka eivät muutoin nouse päivänvaloon. Näissä kokemuksissa lymyää luovien ajatusten siemenet, kunhan niitä vain rohjetaan eri puolilta mutustella.
Esihenkilökeskeisissä työyhteisöissä, joissa on epäsymmetriset esihenkilö – alais -suhteet, ihmiset tuottavat itsestään epäaitoja subjekteja. Tällöin ihmiset sijoittavat itsensä oman sisäisen vankilansa sisälle ja lukitsevat itsensä sinne. He eivät uskalla puhua muuta kuin kysyttäessä ja silloinkin vain virallisella, yleisesti hyväksytyllä tavalla. Työyhteisöt, jotka haluavat saada ihmisten potentiaalin käyttöönsä joutuvat tekemään runsaasti työtä, jotta ihmiset uskaltaisivat särkeä sisäisten vankiloidensa muurit ja avautua yhteiseen tiimityöskentelyyn ja aitoon vuorovaikutteisuuteen.
Vuorovaikutus
Aidossa vuorovaikutuksessa kaikkea sanottua pidetään lisäyksenä jo sanottuun. Kun joku henkilö sanoo jotakin, toinen lisää siihen jotakin muuta ja kolmas tekee jälleen uuden lisäyksen. Lisäyksiä ei arvostella, niitä ei arvioida, niitä ei vertailla keskenään. Kaikki mitä on sanottu, on vain materiaalia, jotka tiimi käyttää hyväkseen. Kun tiimin jäsenet alkavat toistaa samoja väittämiä ensin hieman eri painotuksia käyttäen ja lopulta yhteisiä painotuksia löytäen, syntyy se paikallinen teoria, mitä pidetään tuossa tiimissä tietona, kun ratkotaan tiimin työskentelyyn liittyviä kysymyksiä. Samalla muodostuu myös käsitys siitä, mikä on sallittua, mikä on hyvää ja mikä on arvokasta.
Avoimesti keskustelevassa tiimissä vallitsee aina kahdenlaisia voimia. Osa puheenvuoroista pyrkii kannattamaan siihen asti omaksuttua paikallista teoriaa. Tällaiset puheenvuorot pyrkivät ylläpitämään tiimin vakautta. On kuitenkin huomattava, että yhtä tärkeää on myös käyttää hyväksi toista voimaa, joka esittää kritiikkiä ja vaihtoehtoisia näkemyksiä. Tämä voima nimittäin pyrkii viemään asioita eteenpäin. Esihenkilökeskeisissä hierarkkisesti organisoiduissa työyhteisössä ei kritiikkiä voi esittää ja vaihtoehtoisia näkemyksiäkin voi esittää vain, koko ajan esihenkilön reaktioita varoen.
Tässä blogissa on yritetty sanoa, että mikäli työyhteisöt pyrkivät saamaan ihmisten todellisen osaamisen käyttöönsä, on niiden muutettava maailmankuvaansa pois yksilökeskeisestä näkökulmasta, joka ylläpitää esihenkilökeskeisyyttä ja hierarkkisuutta. Aitoon tiimityöhön pyrkivän tiimin on omaksuttava suhteistettu näkökulma, joka perustuu ihmisten aidolle kohtaamiselle, avoimelle vuorovaikutukselle ja ihmisten kokemuksellisen arjen tietovaraston arvostamiselle.
