Otsakkeessa esitetty väite ei missään nimessä kumoa monia hyvälle johtamiselle yleisesti tunnistettuja ominaisuuksia kuten, että johtaminen on ihmisten kanssa ja ihmisten avulla työskentelyä. Johtamisen perustana on myös näkemys, että johtaminen on palveluammatti. Toisin sanoen johtaminen on ihmisten palvelemisesta tavalla, joka auttaa heitä saavuttamaan työhönsä liittyviä tavoitteita ja samalla kehittymään sekä ammatillisesti että ihmisinä.
Otsakkeen väitteen esittäminen vaatinee edellä sanotusta huolimatta perusteluja, sillä tasapainoilu viittaa toimintaan, jossa liikutaan ”kieli keskellä suuta” ja edetään kuin nuoralla kävelijä. Tiimin johtaminen onkin usein tuollaista taitavaa jonglöörin toimintaa, kun sitä tarkastellaan lähemmin.
Ensinnäkin tiimin johtamisessa on osattava taitavasti tasapainottamaan johtamisen suhde toisaalta yksilöiden ja toisaalta koko tiimin välillä. Tiimiä on mahdotonta johtaa, mikäli esihenkilöllä ei ole riittävän hyvää suhdetta jokaiseen tiimissä olevaan henkilöön. Miten esihenkilö sitten saa aikaan tällaisen hyvän suhteen? Suhteen luomiseen tulee panostaa muun muassa luottamusta rakentaen ja tiimin jokaista jäsentä arvostaen. Tämä vaatii aikaa ja esihenkilön on syytä muistaa, että ihmisten johtaminen on hänen perustehtävänsä. Hän saa aikaan tuloksia muiden ihmisten avulla.
Tiimin johtamisessa on osattava taitavasti tasapainottamaan johtamisen suhde toisaalta yksilöiden ja toisaalta koko tiimin välillä. Tiimiä on mahdotonta johtaa, mikäli esihenkilöllä ei ole riittävän hyvää suhdetta jokaiseen tiimissä olevaan henkilöön.
Myös tiimin johtaminen kokonaisuutena edellyttää esihenkilöltä paljon. Ensinnäkin esihenkilön tulee aistia, mikä on tiimin kehitystaso ja millaiset suhteet tiimin jäsenillä on keskenään. Mikäli tiimissä esiintyy klikkejä tai jotkut tiimin jäsenet eivät ole kovin hyvissä väleissä keskenään, on tähän osattava taitavasti puuttua. Myös tämä vaatii esihenkilöltä aikaa, mutta tiimin kehittymiseen panostaminen myös kannattaa, sillä tiimin kehittyessä kehittyy samalla myös toiminnan tulos.
Toiseksi tiimin esihenkilön tulee löytää itselleen oikea paikka suhteessaan tiimiin. Mikäli tiimin esihenkilö sijoittuu liiaksi tiimin sisälle, hänestä tulee vain yksi tiimiläinen, jolloin hän ei voi kunnolla ohjata tiimiä vaikeiden tilanteiden ohitse. Tämä näyttäytyy siten, että tiimin kohdatessa vähäisenkin pulman, ongelma helposti kriisiytyy.
Mikäli taas tiimin esihenkilö jättäytyy liiaksi tiimin ulkopuolelle, hän ei tiedä riittävästi tiimin toiminnasta, eikä siitä työstä, mitä tiimi tekee. Lisäksi tiimin ulkopuolelle jättäytyessään esihenkilö ajautuu helposti käskyvaltaiseen, turhan autoritaariseen rooliin. Tällöin hän menettää otteensa tiimin jäsenistä, jotka tottelevat vain pakon sanelemana, eivätkä tee työtään sydämellään. Lisäksi hän näin tehdessään todennäköisesti herättää tiimiläisten keskuudessa vihamielisiä tunteita, jotka haittaavat työskentelyä.
Tiimin esihenkilön onkin kyettävä tasapainottamaan roolinsa oikein niin, että hän sijoittuu tiimin rajapinnalle. Tällöin hän on mukana tiimiläisten todellisuudessa ja tuntee tiimiläisten työt riittävän hyvin ja samalla kykenee asettumaan ulkopuolisen rooliin, mikäli tiimin sisällä syntyy jännitteitä, jotka vaativat ratkaisemista. Rajapinnalla työskentely ei ole helppoa, sillä rajapinnalla oleminen on stressiä aiheuttavaa. Stressi syntyy siitä, että esihenkilön on kannettava mukanaan tiimin sisäisen todellisuuden ja ulkoisten vaatimuksien välistä ristiriitaa ja hänen on kyettävä annostelamaan tämän ristiriidan vähentämiseen liittyviä viestejä sopivalla tavalla. Mikäli hän kertoo tiimille liiallisella tavalla ulkopuolisten tahojen tiimille esittämiä suoritusvaateita tai vaateita työskentelyn tehostamisesta, hän menettää tiimin jäsenten luottamuksen. Mikäli hän taas ei pyri jatkuvasti kehittämään tiimin toimintaa, hän menettää asiakkaiden ja ylempänä olevien johtajien luottamuksen.
Tunteiden ja järjen tasapainottaminen tiimin johtamisessa
Kolmas seikka, jonka suhteen tiimin esihenkilön on tasapainoiltava, muodostuu tunteiden ja järjen tasapainottamisesta johtamisessa. On selvää, että tiimin esihenkilön tulisi koko ajan kyetä tasapainoisesti käyttämään sekä tunteitaan että järkeään työssään. Tämä on kuitenkin helposti sanottu, mutta vaikeasti toteutettavissa.
Tiimin esihenkilön tunteet ovat jatkuvasti liiallisen kuormituksen kohteena, sillä hänellä on ensinnäkin liian suuri työmäärä ja toiseksi hän on jo valmiiksi eri tahoilta tulevien erilaisten odotusten kuormittamana. Jos hänen tunteensa kuormittuvat liikaa, ne voivat myös kuumentua liiaksi. ”Kuumakalle” tiimin johtajana on kuitenkin huono johtaja. Hän suuttuu liian herkästi. Hän ärtyy pienimmistäkin asioista. Hänen tunteidensa kuohuessa ylitse, hän menettää tiimin ja sen jäsenten hallinnan.
Mikäli taas tiimin esihenkilö on tunnekylmä ja tekee vain järkeensä perustuen laskelmoituja päätöksiä, hän ei alun perinkään ole saavuttanut tiimin jäsenten luottamusta, eikä kyennyt todella johtamaan tiimiä. Tästä syystä useat esihenkilöt ovatkin oppineet näyttelemään, että he ovat tunneälykkäitä. Tällainen näytteleminen paljastuu kuitenkin ennen pitkää ja sen taustalta saattaa löytyä liiallista ahneutta, narsismia tai jopa sadismia. Tunteiden ja järjen välille jännitetyllä nuoralla tasapainoileva esihenkilö onkin aina vaarassa kuormittaa tunteitaan liikaa ja muuttua ihmisenä kielteiseen suuntaan. Tätä osoittaa esimerkiksi se, että esihenkilöistä noin 3 – 4 % on psykopaatteja. Väestöstä psykopaatteja on noin 1 % ja ylimmässä johdossa jopa 10 %.
